Pirjo Komulainen

Blogi

Palvelualoite – järkee vai ei?

Järvenpään Kokoomuksen valtuustoryhmä esittää, että Järvenpäässä kokeillaan vanhuspalvelujen tai joidenkin niiden osa-alueiden toteuttamisessa palvelualoite -menettelyä, jossa kunta antaa yrityksille tai järjestöille mahdollisuuden esittää vaihtoehtoinen, laadultaan parempi tai kustannuksiltaan edullisempi tapa tuottaa palvelu.

Kokoomus kertoo valtuustoaloitteessaan, että palvelualoite on ollut pitkään käytössä Ruotsissa. Se kuitenkin jättää kertomatta aloitteeseen liittyvät huolet Ruotsissa. Yksityisten palveluntarjoajien tulo vanhuspalveluiden markkinoille on ehkä alkuun laskenut palvelujen hintoja, mutta kun yksityinen on vallannut markkinat, onkin hinta lähtenyt nousuun ja palvelun laatu laskuun. Suurten yksiköiden kustannukset ovat edullisempia kuin pienten. Siksi palveluiden tuotanto keskittyy helposti muutamalle yksityiselle monikansalliselle suuryhtiölle, joka voi muutaman vuoden polkea hintoja. Saatuaan markkinat haltuunsa ja kun kunnalla ei ole enää rakenteita ottaa palvelua takaisin omaksi tuotannokseen, voi tämä monikansallinen pörssiyhtiö sitten yksipuolisesti määrätä palvelulle hinnan.

Kokoomuksen valtuustoaloitteen mukaan kaupungilla on velvollisuus alistaa palvelunsa palvelualoitteelle. Tätä samaa velvollisuutta ei monikansallisella pörssiyhtiöllä ole, joten pahimmassa tapauksessa Järvenpää maksaa sitä mitä yksityinen palveluntuottaja vaatii.

Jotta palvelualoite aidon oikeasti toimisi ja ennen kaikkea tuottaisi kuntalaisille lisäarvoa, tarvitaan Järvenpäässä resurssien lisäämistä yksityisten palveluntuottajien palveluiden laadun valvontaan. Laadunvalvonta vaatii voimavaroja ja ammattitaitoa eikä se voi tapahtua toimistohuoneessa palveluntuottajien raportteja lukemalla. Tarkastuskäynnit paikan päällä tulee tehdä säännöllisesti ja palveluntuottajan on myös mukauduttava siihen, että tarkastus tehdään sopimatta sitä ennalta. Vain siten esimerkiksi voidaan asumispalveluissa tarkistaa hoitajamitoitus. Lisättäköön sitten tämä kunnan tuottama laadunvalvonta -palvelu kilpailutuksessa palveluntarjoajan hintoihin.

Palvelun tuottajan vaihtuminen erityisesti vanhuspalveluiden puolella on raskas kokemus sekä asiakkaille että työntekijöille. Palvelun siirtyminen parin vuoden välein palveluntuottajalta toiselle aiheuttaa aina palvelun laadussa poikkeamia. Turvallisuusriski on jo pelkästään tiedon siirtyminen potilastietojärjestelmästä toiseen, sillä useimmiten uusi palveluntuottaja tuo oman järjestelmänsä mukanaan. Lääkäri vaihtuu, osa hoitajista vaihtuu, hoitokulttuuri muuttuu. Tämän kaiken myllerryksen keskellä muistisairas kokee hämmennystä ja pelkoa.

Järvenpään vanhuspalvelut ovat olleet useita vuosia myrskyn keskipisteenä; rakenne- ja organisaatiomuutokset, Pihlavistokodin muutto väistötiloihin, kotihoidon käyttöön ottama mobiiliteknologia, Mehiläinen Oy:ltä siirtyneet kaksi palvelutaloa jne Olisiko nyt aika antaa työntekijöille työrauha ilman jatkuvaa pelkoa uusista kilpailutuksista? Olisiko nyt aika antaa vanhuspalveluiden asiakkaille ja asukkaille sekä heidän omaisilleen jatkuvuuden ja turvallisuuden tunne siitä, että Järvenpää hoitaa velvollisuutensa ikäihmisien suhteen ja tarjoaa heille laadukkaat palvelut niin tehokkaasti, ettei mitään palvelualoitteita hyvien palveluiden takaamiseksi tarvita.

Järvenpään perustehtävänä ei ole tarjota yksityisille yrityksille markkinoita vaan turvata asukkailleen peruspalvelut. Ostopalveluita tarvitaan ruuhkahuippujen tasaamisessa ja täydentämässä erityisryhmien palveluita. Eiköhän nyt rauhassa tarkkailla, mitä kokemuksia palvelualoitteesta muualla saadaan ja keskitytä vanhuspalveluissa pitkäjänteisesti laadun ja tehokkuuden kehittämiseen Järvenpään oman sitoutuneen ja ammattitaitoisen henkilöstön kanssa niin kuin on tähänkin asti tehty ja todistettavasti hyvin tuloksin.