Pirjo Komulainen

Blogi

Asumista ”toisen elämän puolikkaan” tarpeisiin

Ruuanlaittoa Färdknappenissa
Ruuanlaittoa Färdknappenissa

Tulevaisuuden senioriasumisen keskeisiä tekijöitä eri tutkimusten valossa ovat yhteisöllisyys, itsenäisyys, kattavat palvelut ja valinnanvapaus. Väestön ikääntyessä tulee Järvenpäässäkin haasteeksi vastata ikääntyneiden heterogeenisen joukon asumistarpeisiin yksilöllisillä ja monipuolisilla ratkaisuilla.
Ikäihmisten yhteisöasuminen on yleistä monissa maissa; Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Tukholmassa Färdknäppen tarjoaa vuokra-asumispalveluita ”toisen elämän puolikkaan” tarpeisiin. Myös Helsingissä Arabianrannassa sijaitseva Loppukiri -niminen kerrostalo on ottanut mallia Färdknäppnistä.

Färdknäppeniin voi muuttaa 40 -vuotta täyttänyt henkilö, jolla ei ole enää kotona asuvia lapsia. Lapset, lapsenlapset ja sukulaiset sekä ystävät ovat myös tervetulleita taloon vierailemaan ja yöpymäänkin. Heidän tarpeensa on huomioitu tilaratkaisuissa. Asunnot ovat yksiöitä, kaksioita ja kolmioita ja niiden lisäksi talossa on yhteisessä käytössä suuri ja tilava sisääntuloaula, yhteiskeittiö, ruokailutila, kirjasto ja olohuone, erillinen TV-huone, pyykkitupa ja harrastus- sekä puutyöhuone.

Helsingin Arabianrannan Loppukirissä asukkaat toimivat yhteisössä. Talossa ei ole henkilökuntaa, joten asukkaat järjestävät palvelunsa itse ja yhdessä. Talon asukkaat ovat jakautuneet ryhmiin ja kukin ryhmä huolehtii vuorollaan yhteisten tilojen siivouksesta ja ruoanlaitosta. (Talossa tarjotaan jokainen arkipäivä lämmin ateria). Talossa on monia harrastuspiirejä, joita asukkaat itse vetävät. Yhteisöasumisessa ystävyyssuhteiden syntyminen on tärkeää ja naapuriapu kunniassa. Asukkaat auttavat esimerkiksi sairastuneita viemällä heille ruokaa ja toimittamalla välttämättömiä apteekki- ja kauppa-asioita.

Yhteisöasuminen on yksi asumismuoto ikäihmisille. Sen hyviä puolia ovat vertaistuki ja toiminnallisuutta ylläpitävä asuminen. Toimivankaan kodin seinät eivät aina yksin riitä, vaan tarvitaan myös toimivia palveluita seinien sisällä olevalle asukkaalle. Geriatrian dosentti Harriet Finne-Soveri toteaa Lääkärilehdessä (44/12), että ”iäkkään ja erityisesti muistisairaan kotona asuminen edellyttää koko järjestelmän aiempaa napakanmaa proaktiivisuutta toimintakyvyn tukemisessa. Esimerkiksi D-vitamiinin käyttö ei saisi jäädä pelkäksi suositukseksi. Influenssarokotuksin voidaan säästää turhia sairaalapäivä ja ehkäistä tarpeetonta toiminnanvajausta. Kotona asumisen mahdollistaminen edellyttää myös muistisairaille räätälöityä kuntoutusta ja oikeasti hänenkin saatavillaan olevia neuvontapalveluja. Se edellyttää pysyvyyttä ja jatkuvuutta.”

Yhteisöasuminenkaan ei siis poista oikein ajoitettujen palveluiden tarvetta, mutta todennäköisesti tekisi joko tarpeettomaksi tai ainakin siirtäisi raskaampien palveluiden eli palveluasumisen tarvetta eteenpäin. Se voisi olla Järvenpäässäkin osalle elämän ehtoon asuntoratkaisu, joka tukisi itsenäistä asumista  ennaltaehkäisten toimintakyvyn laskua ja ylläpitäen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.