Pirjo Komulainen

Blogi

Sote -uudistuu

Asiakkaan valinnanvapautta ja monikanavarahoituksen yksinkertaistamista selvittävä ryhmä luovutti loppuraporttinsa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle 31. toukokuuta 2016.

Valinnanvapaus tarkoittaa vapautta valita tuottaja

Työryhmä ehdottaa hallituksen linjauksen mukaisesti, että valinnanvapautta lisätään ja rahoitusta yksinkertaistetaan. Valinnanvapaus koskee perustason sosiaali- ja terveyspalveluja ja sillä tarkoitetaan vapautta valita sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaja.  Valtio rahoittaa koko roskan ja rahoittajana se päättää, millä perusteella voi päästä palveluntuottajaksi, mitkä ovat korvausperiaatteet ja kuinka suuriksi asiakasmaksut muodostuvat. Maakunnille jää vastuu siitä, että kaikki kansalaiset saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kansalainen saisi siis valita valtion valitsemien palveluntuottajien välillä. Valinnanvapaus ei koskisi esimerkiksi hoitavaa lääkäriä vaan ainoastaan yksikköä, jossa  perustason hoito toteutetaan. Tälläkin hetkellä kiireettömän hoidon valinnanvapaus koskee julkista perusterveydenhuoltoa ja erikoissairaanhoitoa ja varakkaammat kansalaiset voivat valita myös yksityisen lääkäriaseman palvelut saaden maksuihin kelakorvaukset.  Raporttia lukiessa ei voinut välttyä ajatukselta, että valinnanvapauden nimissä on jätetty sivuun itse asiakas ja nostettu yksityisten palveluntuottajien etu keskiöön. Eihän sen näin pitänyt mennä. Sote -uudistuksen tavoitteenahan piti olla hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen sekä hoitoonpääsyn ja hoidon turvaaminen, ei sote -palvelujen yhtiöittäminen, mikä nyt tuntuu olevan pääosassa tässä uudistuksessa.

Mitä tarkoittaa palvelulupaus?

Hallitusohjelmassa todetaan, että  “määritellään julkinen palvelulupaus”. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että hallitus päättää, mitä palveluja kansalainen voi jatkossa odottaa saavansa yhteiskunnalta ja mitä hänen pitää varautua maksamaan itse.  Näin myös Sote -uudistuksessa.  Valtio päättäisi ne palvelut, joiden kohdalla asiakkaalla on vapaus valita. Nähtäväksi jää, mitkä ovat ne palvelut, jotka hallitus katsoo yhteiskunnan velvollisuudeksi ja mitkä jäävät kansalaisen itsensä kustannettavaksi.  Hallituksen palvelulupaus on sote -uudistuksen perusta ja toivoa sopii, että asia valmistellaan laajan yhteiskunnallisen keskustelun ja parlamentaarisen valmistelun kautta, koska sillä on vaikutuksensa ihan jokaiseen kansalaiseen.

Valinnanvapauden edellyttää, että on mistä valita

Palvelujen tuottamisessa tavoitteena on laaja asiakaskeskeinen palveluintegraatio, jossa asiakas saa tarpeensa mukaiset palvelut saumattomasti ja viiveettä. Tämä on mahdollista toteuttaa joko rakenteellisella (saman organisaation toimesta) tai toiminnallisella (eri organisaatioiden toimesta) integraatiolla. Työryhmä suosittaa toiminnallista organisaatiota, koska se näkee valinnanvapauden edellyttävän suurehkoa määrää erillisiä tuottajia. Nähtäväksi jää, miten asiakas tässä palveluntuottajien viidakossa osaa käyttää valinnanvapauttaan ja kuinka asiakkaan etu käytännössä toteutuu monen eri tuottajan yhteistyöllä ja ennenkaikkea se, mikä taho ylimpänä koordinoi asiakkaan polkua monipolvisessa ketjussa.

Sote- keskus portinvartijana valinnanvapauden tiellä

Sosiaali- ja terveyskeskukselle annetaisiin ns. portinvartijan rooli.  Se arvioi ammatillisin ja lainsäädännöllisin perustein kansalaisen tarvetta ja oikeutta muihin valinnanvapauden piirissä oleviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näitä muiden palveluntuottajien palveluita asiakas voisi valita sosiaali- ja terveyskeskuksen lähetteen, palveluohjauksen tai maakunnan viranomaisen tekemän etuuspäätöksen perusteella.

Nykytilanne siis säilyisi ennallaan,  jatkotutkimuksiin ja -hoitoon päästään terveyskeskuksen lähetteellä. Arveluttavaa on se, kuinka byrokraattiseksi muodostuisi, jos esimerkiksi maakunnan viranomaisen päätös tarvitaan erityistason jatkohoitoon pääsemiseksi. Vaarana on myös se, miten tuottavuutta ja vaikuttavuutta tullaan mittaamaan. Luodaanko mittarit sellaisiksi, että sotekeskus on sitä tuottavampi ja vaikuttavampi mitä vähemmän lähetteitä peruspalveluiden ulkopuolelle tehdään eli ohjataanko keskuksia hoitamaan itse nekin asiakkaat, jotka todellisuudessa tarvitsisivat erikoistason hoitoa.

Lisääkö palvelualoite valinnanvapautta?

Kokoomuksen menneinä vuosina ajama palvelualoitekin on saanut siunauksen selvitystyöryhmältä. Palvelujen tuottajille turvattaisiin mahdollisuus tehdä palvelualoite ja ilmoittaa valmiutensa ottaa hoitaakseen osia maakunnan ylipitämästä palvelutuotannosta ja maakunnan on tutkittava tällainen palvelualoite. Lisäksi selvitystyöryhmä kannattaa, että tietty määrä toiminnan volyymista annetaan kolmannen ja yksityisen sektorin kehittettäviin ratkaisuihin.

Seuraako tästä kilpailutusta kilpailutuksen perään, jolloin osa palveluntuottajista tipahtaa tarjoajista pois, jää nähtäväksi. Varsinkaan pitkäaikaissairaan etu ei ole jatkuva hoitavan tahon vaihtuminen, mutta toisaalta laadulla kilpailu sitä on. Laadun mittaaminen tahtoo vain olla melkoisen vaikeaa eikä pelkästään asiakastyytyväisyys kerro palvelun laadusta vielä mitään.

Sosiaalihuollon valinnanvapaus

Minua ilahdutti tässä raportissa se, että selvitystyöryhmä uskaltaa tunnustaa sosiaalihuoltoon liittyvän ongelman valinnanvapauden kannalta. Työryhmä toteaa, että tietopohja, johon valinnanvapaus tulisi sosiaalihuollon erityiskysymyksissä perustaa on niin niukka, että suosittaa valinnanvapauden ulottamista sosiaalihuoltoon asteittain. Toivottavasti hallitus ottaa onkeensä tästä neuvosta.

Hitaasti ja harkiten, kokeillen ja arvioiden

Kokonaisuudessaan raportissa näkyy vankka asiantuntijuus ja se, että selvitysryhmä on ehdotuksissaan pyrkinyt toteuttamaan hallituksen  mukaisia linjauksia niin, että toteutuessaan niillä olisi mahdollisimman vähän negatiivisia vaikutuksia.

Selvitystyöryhmän esityksissä on monta hyvää asiaa. Monikanavaisen rahoituksen yksinkertaistaminen, asiakkaan mahdollisuus valita asiointipaikkansa ja sosiaalihuollon erityisaseman ymmärtäminen. Aikataulutus on mielestäni liian tiukka. Kun tätä uudistusta on tehty kymmeniä vuosia, voitaisiinko hidastaa tahtia, edetä askel kerrallaan, kokeilla eri vaihtoehtoja, arvioida tuloksia ja korjata suuntaa tarvittaessa. Ei pilata tätä kiirehtimisellä. Näin isoissa uudistuksissa on hyvä toimia harkiten ja asiantuntijoita kuunnellen.