Pirjo Komulainen

Blogi

Kuntatyöntekijä – laiska luuseri vai ahkera puurtaja

Tämän päivän Suomessa kuntatyöntekijät tuntuvat olevan vapaata riistaa kaikille niille, jotka tavalla tai toisella etsivät kestävyysvajeelle ratkaisua. Milloin on kuntatyöntekijän leikattava palkkaansa kestävyysvajeen hoitona, luovuttava lomarahoistaan ja vähennettävä muutenkin lomaoikeuksiaan tai oltava lomautettuna, koska on liian iso menoerä kunnalle. Samaan aikaan vaaditaan palkankorotusten jäädyttämistä useiksi vuosiksi, eläkeiän nostoa, lapsilisien pienentämistä ja opintotuen rajoittamista.

Tarvetta kuntien menojen hillitsemiseen on, mutta saadaanko kestävyysvajetta purettua kuntatyöntekijöiden palkkoja ja muita etuja leikkaamalla tai vähentämällä kuntatyöntekijöitä? Enpä usko. Kuntien palkkabudjetista suurimman osuuden muodostaa lääkärien, hoitajien, lastentarhanopettajien, opettajien ja muiden ammatti-ihmisten palkat. Olemme herttaisen yksimielisiä siitä, että näiden ihmisten työpanosta kunnassa tarvitaan. Säästetään sitten hallinnosta, on usein kuuluva vasta-argumentti. Kuntien, myös Järvenpään, hallinnon osuus  henkilöstömenoista on vain parisen prosenttiyksikköä. Vaikka koko hallinto upotettaisiin suohon, ei sillä kestävyysvajetta korjata, mutta paljon kustannuksia sillä aiheutettaisiin.

Kunnan palkollisten vähentämisen perään huutelijoiden pitäisi osata kertoa, ketkä ovat niitä kuntatyöntekijöitä, joiden työpanosta ei tarvita. Mitä ovat ne ”hallintohimmelit”, joita kunnassa ei tarvita ja mitä vaikutuksia kyseisten ”himmeleiden” poistolla on. Kuntasektoria moititaan tehottomuudesta ja tuottamattomuudesta selittämällä kuinka paljon paremmin ja taloudellisemmin yksityissektori hoitaisi kuntien tehtävät. Samalla unohdetaan, että myös se yksityissektori maksaa työntekijöilleen palkat, jotka loppupeleissä kustantaa tuo paljon parjattu tehoton kuntasektori palveluja ostaessaan ja hallinnoidessaan näitä palvelujen ostoa. Hölmöläisen peiton jatkamista; siirretään palvelut yksityisen tehtäväksi ja maksetaan samasta työstä vähintäänkin sama hinta ellei jopa enemmän ja sen lisäksi vielä kyseisen yrityksen voitot. Samalla menetetään kunnasta osaaminen ja henkilökunnan monipuolinen käyttömahdollisuus.

Perussuomalaisten Timo Soini nimitteli tässä taanoin kuntatyöntekijöitä nilkeiksi, jotka halutaan pitää töissä hinnalla millä hyvänsä. Tietysti kunta työnantajana haluaa pitää kiinni hyvistä työntekijöistään, myös niistä Soinin halveksimista ”nilkeistä”. Jokaisen viiden vuoden irtisanomissuojaa kritisoivan olisi syytä ensin selvittää, mitä tuo irtisanomissuoja käytännössä tarkoittaa. Irtisanomissuoja ei ole palkka- eikä tehtäväsuoja. Esimerkiksi kolmen kunnan liitoksessa ei uusi kunta tarvitse kolmea kaupunginjohtajaa, kunnan ei tarvitse maksaa kolmen kaupunginjohtajan palkkaa. Uusi kunta saa ihan itse päättää, mihin tehtäviin se viiden vuoden irtisanomissuojassa olevat työntekijänsä laittaa ja tietysti kunta maksaa tehtävän vaativuuden mukaisen palkan. Kunnanjohtajalle, joka on peruskoulutukseltaan esimerkiksi sairaanhoitaja, voidaan kuntaliitoksen yhteydessä tarjota sairaanhoitajan työtä sairaanhoitajan palkalla ja sairaanhoitajan työajalla. Eri asia, onko tämä järkevää osaamispääoman käyttöä. Mahdollista se kuitenkin on.

Turhaan siis kuntatyöntekijää mollataan tai kadehditaan. Hän puurtaa töissä keskimäärin samaa tahtia kuin yksityispuolen kollegansa. Työtahdissa tai ”lusmuilussa” ei oman kokemukseni mukaan ole eroa. Kuntatyö on haasteellista, mutta onneksi meillä vielä riittää innokkaita työntekijöitä vastaamaan haasteisiin.