Pirjo Komulainen

Blogi

Mielipidekirjoitus aktiivimallista K-U 9.1.2018

Aktiivimallin piilotettu tavoite

Laki työttömyysturvan aktiivimallista tuli voimaan 1.1.2018.  Aktiivimallissa työttömältä edellytetään 65 päivän tarkastelujakson aikana osallistuvan a) vähintään 18 tunnin palkkatyöhön b) ansaittava yrittäjänä vähintään 241 € tai c) oltava vähintään viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävässä palvelussa. Jos hän ei onnistu näissä, työttömyysetuus pienenee seuraavan 65 päivän ajaksi 4,65% eli noin yhden korvauspäivän verran.

Hallitus on tavoitellut aktiivimallilla työllisyyden lisäämistä ”kannustamalla työttömiä työnhakijoita aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen työnhaussa koko työttömyyden keston ajan”. Lain vaikutusarvioinnissa myönnetään, että työttömän oma aktiivisuus ei yksin takaa ehtojen täyttymistä. Mutta mitäpä siitä, kun samalla todetaan, että kävipä työttömälle miten vain, julkisen talouden tila paranee joko työttömyysturvamenojen säästöillä tai työllisyyden lisääntymisellä.

Aktiivimallin käyttöönoton vaikutukset tulevat kuitenkin olemaan lain vaikutusarviointia huomattavasti laajemmat. Jo pelkästään työttömien lapsiperheiden kohdalla varhaiskasvatusoikeuden rajaukset tekevät työttömille vanhemmille mahdottomaksi täyttää velvoitteita.

Heikki Hiilamo mielipidekirjoituksessaan 5.1.2018 tuo hyvin esille sen tosiasian, että työttömyysturvassa ei ole kyse vain toimeentulon turvaamisesta yksittäiselle työntekijälle vaan ”palkansaajien kollektiivisesta vakuutuksesta, joka antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa työnantajien ja valtion toimintaan”. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna tulee epäilemättä mieleen, että hallituksella on aktiivimallin perusteluissa myös piiloteltuja tavoitteita. Työttömyysturvan heikennyksillä se haluaa heikentää palkkatyöläisten ja ammattiyhdistysliikkeen asemaa ja tehdä ensin työttömistä työnantajien mielivallan alaista karjaa. Kun työttömän on otettava vastaan mikä hyvänsä työ millä hyvänsä palkalla seurannaisvaikutuksena myös palkkatyöläisen on se jatkossa tehtävä.

Aktiivimalli ei kosketa vain työttömiä vaan kaikkia meitä, jotka hankimme elantomme palkkatyöstä. Tavoite, että ihmisen tulee saada työstään kohtuullinen korvaus on räikeästi vastakkainen aktiivimallin taustalla olevan ajattelun kanssa, jossa oletetaan kaikkien työttömien lusmuilevan ja tarvitsevan raippaa työllistyäkseen kun vaihtoehtona voisi olla myös palkitseminen.

Hallitus ei ole juurikaan peitellyt tavoitettaa lisätä matalapalkkatyötä Suomessa ja aktiivimalli on vain yksi keino tämän tavoitteen saavuttamisessa. Kun ihminen ei tule toimeen palkkatyöllä vaan joutuu turvautumaan sosiaaliturvaan, on hän helppo kohde nöyryyttämiselle. Hallituksen seuraava tavoitehan on saattaa myös sosiaaliturva ”aktiivimalliin”, jolloin toimeentulotuen saannin ehtona on ”aktiivisuus”. Näin hävitetaan ne viimeisetkin alhaisen koulutustason työpaikat ja tehdään lisää pitkäaikaistyöttömiä.

Kuten Hiilamo kirjoituksessaan toteaa:”Niin kauan kuin palkkatyö on tärkein toimeentulon lähde, on työttömyysturva palkansaajien keskeinen ase työnantajien mielivaltaa ja valtion välinpitämättömyyttä vastaan”

Pirjo Komulainen, sd
Järvenpää
kaupunkikehityslautakunnan puheenjohtaja