Pirjo Komulainen

Blogi

SOTE II: Kavennetaanko valinnanvapautta?

Tulipahan katsottua torstai-illan puolueiden puheenjohtajien #kohtivaaleja kunnallisvaalikeskustelu. Lopputuloksena ärtymys ja epätietoisuus. Päällimmäisenä jäi mieleeni se, että hallituspuolueiden puheenjohtajilla ei näyttänyt olevan mitään selkeää käsitystä suunnittelemansa maakunta- ja soteuudistuksen vaikutuksista. Opposition puheenjohtajat yrittivät saada vastauksia moniin epäselviin asioihin, onnistumatta. Sipilä ja Orpo kehuivat lähes hurmoksessa uudistusta kertomatta mitään konkreettista. Soinilla oli vielä vähemmän annettavaa.

 

Ministeri Orpo kertoi valinnanvapauden tarkoittavan sitä, että sairastuessaan ihminen menee itse valitsemaansa paikkaan, yksityiseen, kolmannen sektoriin tai julkiseen, saamaan hoitoa. Sieltä hänet sitten tarvittaessa lähetetään seuraavaan paikkaan. Kun oppositio epäili tämän pirstaloivan terveydenhuollon, pääministeri Sipilä antoi ratkaisuksi tietojärjestelmän, joka huolehtisi tietojen siirrosta paikasta toiseen. Joku keskustelijoista sanoikin, etteivät tietojärjestelmät hoida potilasta. Tuotiin esille myös se, etteivät kaikki kansalaiset pysty tekemään valintoja. Ratkaisuna tähän Sipilä antoi sen, että silloin voi mennä julkiseen terveyskeskukseen.
Hallituksen päämääränä on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa on saattaa nämä palvelut vapaille markkinoille kilpailutuksen piiriin yhtiöittämällä julkinen palvelutuotanto. Tätä perustellaan sillä, että EU-lainsäädäntö edellyttää yhtiöittämistä. Sitä ei kerrotä, että yhtiöittäminen on pakollista vain tilanteissa, joissa kilpaillaan vapailla markkinoilla. On täysin mahdollista pitää sosiaali- ja terveyspalvelut julkisella sektorilla ja täydentää niitä ostamalla lisäpalveluja yksityisiltä, kuten tällä hetkellä jo tehdään.

 

Valinnanvapaus on periaatteessa hyvä asia, mutta sen nimissä ei pidä luoda sekavaa, moniportaista järjestelmää, jossa itse tarkoitus, terveyserojen kaventaminen, sujuva hoitoon pääsy ja inhimillinen hoito, häviää. Näin on nyt käymässä. Koko tämän uudistuksen valmistelun ajan minua on erityisesti häirinnyt se, että sosiaalipalvelujen puoli on jäänyt unohduksiin. On helppo ottaa palveluista kertoessa esimerkiksi lonkkaleikkaus, jos tarkastellaan vain ja ainoastaan leikkausprosessia unohtaen leikkaukseen joutuvan ihmisen kokonaistilanne. Itse leikkaus on vain pieni osa tätä prosessia. Siihen kuuluu myös se, mitä on tapahtunut ennen sitä ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Tähän olisi toivonut keskustelussa syvennyttävän enemmän, mutta käsitykseksi jäi, että ei se hallituspuolueiden puheenjohtajia juurikaan kiinnosta.
Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä HS:n mielipidekirjoituksessa 28.10.2016:

Hallitus aikoo kaventaa kansalaisten valinnanvapautta poistamalla valtion rahoituksen kuntien ja järjestöjen tuottamilta sosiaali- ja terveyspalveluilta.

Politiikan perusteluna on palvelutuottajien saattaminen ”samalle viivalle”. Ihmiset asetetaan kuitenkin eri viivoille.